vesikasvit

Vesikasvillisuus

Vesikasvit ilmentävät hyvin veden tilassa pitkän ajan kuluessa tapahtuvia muutoksia, joten vesikasvillisuustutkimus soveltuu erinomaisesti vesistön pitkäaikaiseen seurantaan. Kasvit heijastavat esiintymisellään mm. vesistön rehevyyttä tai likaantuneisuutta ja tarjoavat elintärkeän ympäristön myös muille vesiekosysteemin eliöryhmille, kuten esimerkiksi kaloille ja hyönteisille.

Euroopan yhteisön Vesipolitiikan puitedirektiivi (VPD) nimeää jokien ja järvien ekologisen tilan seurannassa vesikasvillisuuden koostumuksen ja runsaussuhteet yhdeksi ekologisen tilan luokittelun laadulliseksi tekijäksi. Vesipuitedirektiivin edellyttämää seurantaa varten on ympäristöhallinnossa kokeiltu ja kehitetty järvien rantavyöhykkeen kasvillisuuden seurantaan soveltuvia maastomenetelmiä. Pyrkimyksenä on kasvillisuusseurannan menetelmien yhtenäistäminen Suomessa.

Tutkimuksissa määritellään kasvilajisto ja arvioidaan kasvien runsautta ja peittävyyttä. Tulosten tulkinnassa käytetään esimerkiksi kullekin kasvilajille olemassa olevia ravinteisuusvaatimuksia.

Tyypillisiä puhtaan veden lajeja ovat vesistöissämme pohjalla kasvavat lehtiruusukkeelliset lajit, kuten tumma ja vaalea lahnaruoho sekä nuottaruoho ja äimäruoho. Ravinteikkaassa vesistössä viihtyvät mm. karvalehti, veden pinnalla kelluva kilpukka ja pienilehtinen pikkulimaska. Monet vesikasvit tulevat kuitenkin toimeen hyvin erilaisissa oloissa. Esimerkiksi ulpukka, lumme ja järviruoko kasvavat sekä puhtaissa että rehevissä vesissä.

Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry on tehnyt pitkäaikaisia vesikasvillisuustutkimuksia (kartoitus 3-4 vuoden välein)

  • Lohjanjärven alueella
  • Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueella
  • Hangon merialueella ja Bengtsårin vesistöalueella
  • Inkoon Fagervikin vesialueella
  • Kirkkonummen Humaljärvellä