yhdistys

Yhdistys verkossa

Etusivu :: Yhdistys verkossa :: Yhdistys :: Historia :: Läntisen Uudenmaan vesistöjen tutkiminen laajenee

5. Läntisen Uudenmaan vesistöjen tutkiminen laajenee

Yksi Länsi-Uudenmaan vesiensuojeluyhdistyksen perustamisen keskeisiä ajatuksia oli luoda kokonaiskuva alueen vesistöjen tilasta ja seurata siinä tapahtuvia muutoksia. Tässä päästiin valmisteluvaiheiden jälkeen käytännön toimiin, kun yhdistys palkkasi limnologin vuoden 1978 alussa. Tehtävään tuli FK sittemmin FL Olai Helminen, joka työskenteli yhdistyksen palveluksessa vuoteen 1989 saakka. Vuonna 1982 toiseksi vesistöntutkijaksi – tosin silloin kenttämestarin nimikkeellä – palkattiin FM Ralf Holmberg, joka oli jo aiemmin ollut yhdistyksellä tilapäistehtävissä. Hän tuli työskentelemään pääasiassa Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla ja hänen työnsä painopiste oli merialueen tutkimustehtävissä.

Vesistötutkimuksessa yhdistyvät yhdistyksen kaksi keskeistä tehtävää aatteellinen ja palvelutoiminta. Useimmat tutkimukset tehtiin palveluna joko velvotteiden perusteella tai tilaajan – usein kunnan – tarpeisiin. Niiden tuloksia voitiin sitten käyttää aatteellisessa työssä ja tehdä näin laajemmin tunnetuksi alueen vesistöjen tilaa sekä kehittämistarpeita. Vesistöntutkimukset antoivat myös tietopohjan sekä esityksille että eri tahoille annetuille lausunnoille, joita yhdistykseltä alettiin pyytää sen toiminnan vakiinnuttua. Samalla myös jäsenille vesiensuojelukysymyksissä annettu neuvonta lisääntyi.

Kuva 5.1. Vesistöntutkija Olai Helminen ottamassa vesinäytettä.

Tärkeimpiä vesistöntutkijan tehtäviä olivat ensi vaiheessa Lohjanjärven ja Siuntionjoen vesistön yhteistarkkailu, joista jälkimmäisessä tehtiin yhteistyötä Teknillisen korkeakoulun kanssa. Merialue tuli yhdistyksen toimintaan Hangon kaupungin vesistötarkkailun myötä. Toiminnanjohtaja oli myös mukana laatimassa Pohjanpitäjänlahden ja sen edustan vesiensuojelusuunnitelmaa.

Vesistöntutkijan palkkaaminen mahdollisti uutena toimintamuotona kalataloudellisten tarkkailujen tekemisen. Heti vuonna 1978 käynnistettiin Siuntionjoen vesistön sekä Vanjoen kalataloudelliset yhteistarkkailut. Seuraavana vuonna tulivat mukaan Karjaanjoki, Fiskarsinjoki ja Pohjanpitäjänlahti sekä Hangon edusta.

Vesistötutkimusten lisääntyessä alettiin vuodesta 1979 lähtien palkata tilapäisiä työntekijöitä työskentelemään tietyn tutkimusprojektin parissa lähinnä kesäaikana. Näin tutkittiin muun muassa Hankoniemen ja Pohjanpitäjänlahden vesikasvillisuutta sekä jälkimmäisen kasviplanktonia. Kun henkilökunta oli vähäinen, kaikki tekivät tilanteen mukaan eri tehtäviä. Myös toiminnanjohtaja osallistui tarvittaessa kenttätöihin ja ohjasi laboratorion tutkimuksia.

Kuva 5.2. Kenttätyötä sähkökalastuksella kalastontutkimusta varten, vasemmalla Stig Lönnqvist.

Henkilökunnan lisäys ja tutkimustoiminnan monipuolistuminen mahdollistivat jopa hyvin erikoistuneiden selvitysten tekemisen. Esimerkiksi vuonna 1982 tutkittiin laboratorio-olosuhteissa valkokatkan käyttäytymistä Oy Forcit Ab:n dispersiotetehtaan polymeeripitoisissa jätevesissä. Kenttätyö oli silti kaiken tutkimuksen perusta ja laboratoriotutkimuksia rajoitti vuoteen 1985 saakka oman laboratorion puute sekä Lohjan kaupungin puhdistamolla sijainneiden tilojen pienuus. Tutkimushenkilökunnan kasvaessa tilanahtaus tuli yhä vaikemmaksi. Mahdollisuus käyttää Tvärminneä helpotti ahdinkoa.

Merkittävin ilman erillistä toimeksiantoa tehty vesistöntutkimus oli vuosina 1982-1983 tehty pienten järvien happamoitumisselvitys. Tuohon aikaan happamat sateet ja niiden aiheuttamat ympäristöongelmat olivat laajan julkisen huomion kohteena ja yhdistys teki valtakunnallisestikin uraauurtavaa työtä tutkimalla 107:n alueen järven tilaa ja niissä tapahtuneita muutoksia. Vuoden 1984 alussa julkaistu raportti sai runsaasti huomiota myös valtakunnallisissa tiedotusvälineissä. Siinä todettiin, että suurin osa Länsi-Uudenmaan järvistä oli happamoituneita. Tutkimuksen seurauksena aloitettiinkin seuraavana vuonna muutamien järvien kalkituskokeilu.

Eri tutkimusten raportteja ja niistä laadittuja yhteenvetoja oli heti toiminnan alusta lähtien ryhdytty toimittamaan tiedotusvälineille. Yleisön ympäristötietoisuuden kasvun myötä muutkin kuin happamoitumistutkimus saivat niin lehdistössä kuin alueradiossa laajalti huomiota ja synnyttivät usein myös keskustelua, johon yhdistyksen edustajat tarvittaessa osallistuivat.

Kuva 5.3. Vuoden 1984 alussa valmistunut vesistöjen happamoitumistutkimus sai runsaasti julkisuutta. Länsi-Uusimaa 24.1.1984.