Valitse sivu

FRESHABIT LIFE IP

Kartta 9

9A (B4) Storgårdsin metsälaitumet (perinnebiotooppi) 23,31 ha

Laajan sekametsäsaarekkeen pohjoisosat kuuluvat Storgårdsin perinteisiin metsälaitumiin. Alueeseen kuuluu vaihtelevia metsälaidunalueita ja lehtomaista kangasta, jossa on myös pohjavesivaikutusta. Metsämaiden lajistoa edustavat valkovuokko, käenkaali, nurmitädyke, mustikka ja nuokkuhelmikkä. Metsässä ja reunoilla on myös niittykasveja kuten metsäapila, niittysuolaheinä, ahomansikka, heinätähtimö, pukinjuuri, kissankello ja siankärsämö. Sekapuusto kasvaa tiiviisti.

Hoito: Laidunnus. Nuorta puustoa harvennetaan.

9B (B5) Ringlabron metsälaidun, pohjoinen (perinnebiotooppi) 7,48 ha

Laajan sekametsäsaarekkeen kaakkoisosa on perinteistä Ringlabron metsälaidunta joka on eteläistä Ringlabron laidunta monimuotoisempi ja lajirikkaampi. Alueella esiintyy pienruohoniittyä jonka lajistoa ovat siankärsämö, pukinjuuri, ahomatara, ahomansikka, aholeinikki, purtojuuri, päivänkakkara ja lampaannata. Alueelta tunnetaan edustavaa kasvillisuutta, mm. jäkki, harmaapoimulehti, keväthanhikki ja iharuusu.

Hoito: Laidunnus. Nuorta puustoa harvennetaan.

9C (PB 8) Ringlabron metsälaidun, (perinnebiotooppi) eteläinen 4,66 ha

Ringlabron perinteinen kuusimetsälaidun on menettänyt osin perinnebiotoopin piirteitään ja alueella kasvatetaan mm. nuorta talousmäntyä. Laidunnusta ei ole tällä hetkellä. Laidunta luonnehtii havupuustoisuus ja kallioiset kukkulat. Kasvillisuus on karuhkoa ja kukkuloiden rinteillä kasvaa mm. sananjalkaa, puolukkaa ja kieloa. Monipuolista niittylajistoa on kuitenkin pakkautunut mm. alueen eteläreunalle, jossa on paahteinen törmä vajan luona. Etelätörmää peittää kauttaaltaan niittylajisto. Lajeja ovat mm. huopakeltano, pukinjuuri, ahosuolaheinä, siankärsämö, rohtotädyke, kissankello, ahomansikka ja heinätähtimö.

Hoito: Mikäli alue halutaan palauttaa laidunmaaksi, sitä laidunnetaan ilman lisärehua.

9D (B6 ja XX?) Tolvmansin laitumet (perinnebiotooppi) 5,05 ha

Entinen hakamaa-alue, jolla laidunnus on päättynyt. Alueen länsipuolisko? koostuu enimmäkseen ikääntyvistä kuusikoista lehtomaisella kankaalla, seassa on myös soistuneita painanteita ja reunoilla mm. haaparyhmiä. Metsänpohjan valtalaji on seinäsammal, ruohoja edustavat mm. metsäorvokki, valkovuokko, rätvänä, käenkaali, mustikka, mesimarja, jänönsalaatti ja nuokkutalvikki. Laidunhistorian vuoksi metsiköissä tavataan myös niittylajeja kuten siankärsämö, ahomansikka, nurmitädyke ja niittysuolaheinä. Heinälajisto on monipuolinen, lajeina mm. nurmirölli, metsäkastikka, niittynurmikka, nuokkuhelmikkä, nurmilauha, lampaannata ja tuoksusimake. Tuoksusimakkeen lisäksi taantunutta lajistoa edustaa kartioakankaali.

Kuusikoiden kaakkoispuolella (vai alueen itäpuolisko?) on 9E? hakkuuaukkoa ja entinen hakamaalaikku, jonka alueella kasvaa yhä joitain iäkkäitä koivuja. Myös koivuvesakkoa on runsaasti. Alueella on sananjalkakasvustojen lisäksi heinittynyttä metsäniittyä, jonka lajeja ovat hietakastikka, nurmirölli, nurmilauha, tuoksusimake, ahomansikka, särmäkuisma, nurmitädyke, rohtotädyke, kissankello ja siankärsämö. Pellonreunassa viihtyvät myös jotkut ketolajit kuten huopakeltano ja ahomansikka, jota on paikoin runsaasti. Hakamaapiirteet ovat heikentyneet.

Hoito: ?

9E Klappanbergetin laidun (perinnebiotooppi) 4,00 ha

Osin jyrkkäreunainen laidunkumpare, joka on yhteydessä hevosten laiduntamiin nurmilaitumiin. Kukkula on metsäinen, tyypiltään lehtomainen kalliomännikkölaikuin. Lehtomaisuutta ilmentävät mm. valkovuokko ja nuokkuhelmikkä. Aurinkoisilla reunoilla kasvaa näyttäviä katajapensaita. Nuoren koivun määrä on runsas. Reunoilla on myös niittyaloja, jotka avautuvat etenkin etelään ja lounaaseen. Tuoreiden reunusniittyjen lajistoa edustavat kissankello, siankärsämö, pukinjuuri, ahomansikka, mäkikuisma, metsäapila, nurmitädyke ja huopakeltano. Huomionarvoisista lajeista alueelta tunnetaan häränsilmän ja syylänlinnunherneen esiintymät. Laidunkumpare muodostaa maisemallisesti näyttävän kokonaisuuden.

Hoito: Laidunnus. Reunoilla ei tulisi säilyttää paaleja tai läjitysjätettä, sillä se rehevöittää kasvualustaa ja niukentaa lajistoa. Vesakkoa harvennetaan.

9F (L134) Sekapuustoinen saareke (lumo) 0,73 ha

Edustavaa kasvillisuutta kallioisella ja puustoisella saarekkeella. Saarekkeen puusto on monimuotoista ja koostuu mm. järeistä haavoista, vanhoista männyistä, koivuista, pihlajista, vaahteroista, kuusista ja lepästä. Pohjoisosa kohoaa kalliokukkulaksi, jolla on useita keloja ja katajia. Reunoilla esiintyy niittykasvillisuutta, lajeina mm. ahomansikka, pukinjuuri, niittynätkelmä, niittyleinikki, rohtotädyke, särmäkuisma, ahdekaunokki ja hieman epätavallinen laji vesiminttu (onko vesiminttu? sitä ei aiemmin ole tiedossa kuin Ahvenanmaalta ja Satakunnasta yhdeltä paikalta). Kukkulalla on myös maisemallista arvoa.

Hoito: Nuoren puuston harvennus. Vesakon poisto. Säästetään kuolleet puut.

9G (201 A alempi) Niittysaareke (lumo) 0,08 ha

Väljäpuustoinen saareke, jolla on selkeä ja hoidettu niitty. Niityn lajisto on muodostunut monipuoliseksi, lajeja ovat mm. ahomansikka, siankärsämö, sarjakeltano, kissankello, huopakeltano, ahdekaunokki, mäkikuisma, keltamatara, pukinjuuri sekä nurmitädyke. Puustoa edustavat vanha, matalakasvuinen mänty, pihlajaryhmä sekä kookas kataja.

Hoito: ??

9H (202 B ylempi) Niittysaareke (lumo) 0,09 ha

Väljää puustoa heinikkoisella niityllä. Puulajeja ovat mm. kataja, koivu ja vaahtera. Niittykasvillisuus on hyvän hoidon vuoksi melko monipuolista, mm. tuoksusimake, keltamatara, ahomansikka, siankärsämö, kissankello särmäkuisma ja heinätähtimö kasvavat runsaina.

Hoito: ??

9I (200) Haapareunus (lumo) 0,85 ha

Etelään avautuvalla, paahteisella reunuksella kasvaa erityisesti haapaa ja mäntyä, joista osa on rotevan kokoisia. Myös katajia kasvaa aurinkoisilla paikoilla. Kasvillisuus on niukkaa mutta seassa on ketojen lajeja kuten keltamatara, huopakeltano, metsäapila, rohtotädyke. Nuori puusto on runsastumassa.

Hoito: Nuorta puustoa ja vesakkoa poistetaan ja otetaan kookkaat puut ja katajat paremmin esiin.

9J (L135) Havupuukaistale (lumo) 0.19 ha

Kapea, puustoinen ja kivinen kaistale pellolla on maisemallinen yksityiskohta. Paahteisella kaistaleella kasvaa harvakseltaan nuorehkoa havupuuta, nuorehkoja mäntyjä sekä katajapensaita. Kohdetta on hoidettu. Puustoa ympäröi matalakasvuinen niittyreunus, jossa ketokasveilla on hyvät menestymisen edellytykset.

Hoito: Jatketaan hoitoa vesakonraivauksin. Puiden kasvaessa suoritetaan harvennus.

9K (L136) Laidunkumpare (lumo) 0,71 ha

Rotevia hakamaisia puita kumpareella, joka on yhteydessä hevosten nurmilaitumeen. Kumpareen luontotyyppi on lehtovaikutteinen ja sillä kasvaa väljähkösti sekapuustoa kuten kuusia, koivuja, pihlajaa sekä alarinteessä mm. nuorta leppää. Kukkulalla on myös maisemamänty ja katajaa. Kumpareen niukahkoa niittykasvillisuutta edustavat mm. nurmirölli, siankärsämö, pukinjuuri, ahomansikka ja lampaannata sekä isomaksaruoho.

Hoito: Laidunnus. Nuoren puuston harvennukset ja vesakon poisto.

9L (207) Hakamainen lehto (perinnebiotooppi)1,33 ha

Muinaisjäännösalue ja hakamaisen väljäpuustoinen, kuiva lehto pellon reunassa. Puusto on osin iäkästä ja rotevaa, yli satavuotiasta, lajeina mm. koivut, männyt, kuuset ja vaahterat, aurinkoreunuksella myös katajat sekä pohjoispuolella omenapuu. Eteläreunalla on nurmiröllivaltainen niittyreuna sekä ketolajistoa törmällä. Ahomansikka on hyvin runsas, muita kasveja ovat keltamatara, metsäapila, sarjakeltano, nurmitädyke, kyläkellukka, lampaannata. Pensaskerroksessa kasvaa katajan lisäksi taikinamarjaa ja vadelmaa.

Hoito: Nuoren puuston harvennukset, vesakon poisto. Suositaan vanhaa puuta sekä lehtipuustoa.

Mitä asiakkaamme sanovat LUVYstä?

Mitä asiakkaamme sanovat LUVYstä?

“Tekevät arvokasta ja tärkeää työtä ympäristön eteen.” -Risto Martti / Google-arvostelut

Tilaa uutiskirjeemme

Valitse uutiskirjeet